Ihminen on luovimmillaan silloin kun laiskottaa. Yllättävää kyllä, lihakset tekevät tän vielä taitavammin. Esimerkiksi pieni sivuolkapääparka ulkoistaa hommansa mielellään urhealle etuolkapäälle, joka vastaan panematta hoitaa melkein homman kuin homman, ja epäkkäälle, joka tarttuu toimeen suorastaan iloiten. Kun kaiken lisäksi ihminen ja hänen lihaksensa tekevät tämän hyvässä yhteisymmärryksessä tyyliin ”tätä ei ajatella jälkeenpäin”, syntyy vaikuttava illuusio kunnollisesta suorituksesta.
Itse olen hionut tämän ”vipunosto sivulle”-liikettä etäisesti muistuttavan variaation ihan huippuunsa. Siinä epäkäslihas hoitaa liikesarjan kuormasta vähintään 40 % osuuden ja etuolkapää avustaa lähes saman verran. Liikesarja etenee alhaalta ylös ilman erillisiä pysähdyksiä, mutta on selkeästi kolmivaiheinen.
Kuvamateriaalia tästä ei valitettavasti ole saatavilla. Eikä varmaan tule. Kehnojen lopputulosten vuoksi olen nimittäin päättänyt lopettaa tämän tekemisen ja siirtyä perinteiseen vipariin. Siihen joka tehdään olkapäällä.
…eikä sitten jälkeäkään sarkasmista tälläkään kertaa.
On silti merkillistä, miten monta vuotta ihminen voi olla bodailevinaan ajattelematta yhtä yksinkertaista epäjohdonmukaisuutta: mitä järkeä on kuluttaa aikaa salilla tavoitteenaan muka ”rasittaa lihasta”, ja sitten tehdä siellä kaikki helpoimmalla mahdollisella tavalla?
